Minä opiskelijana, itsenäni ja harjoittelijana

On vaikea alkaa luetella minkälainen on persoonallisuudeltaan yht'äkkiä, alkaa arvioimaan itseään niin että pystyy selittämään niin huonot kuin hyvät omat puolensa. Joillekin se on helppoa kuin kahvin keittäminen, monimutkaisesti selitettyjen asioiden tajuaminen tai jokin muu arkipäiväinen asia, joka ei ole haasteellista vaan päähän pinttynyt, itselleen helposti hoidettava asia. Itselleni asia ei ole niin helppo kuten esimerkkinä käyty kahvin keittäminen, mutta yrittämätöntä ei lasketa.

Luonteeni on vuosien mittaa muuttunut kuin tuulimylly puolelta toiselle. Paljon nähneenä on joutunut muuttamaan omia käsityksiään asioista joihin ennen uskoi ja luotti, mutta se kaikki on vain opettavaista (tai niin sitä ainakin toivoisi) ja mieltä avartavaa. Erilaisiin tilanteisiin sopeutuminenkin vei aikansa ja vie edelleenkin, mutta koska luonteeni ei koskaan kovin luovuttajamainen ole ollut koskaan, en anna sen häiritä, vaan jatkan oppimista. Kokemus on tuonut myös vakavuutta ja itsenäisyyttä minuun itseeni ja kenties sen takia nautin enemmän yksilötöistä kuin ryhmätöistä, vaikka pystynkin eri ryhmien kanssa työskentelemään. Asuminen yksin tai erilaisessa tilanteessa kuin lapsuuden kodin lämmössä on pakottanut itseäni soveltumaan itsenäisempään elämään omien varojen - niin henkisten ja fyysisten varojen kuin taloudellisesti - mukaisesti, vaikka siinäkin tuntuu vielä paljon opeteltavaa olevan. Onneksi olen siis vielä nuori.

Jos itseäni edes hieman tunnen, voin myöntää itseni olevan kriitikkomainen. Niin itseäni kohtaan, mutta myös toisia ihmisiä kohtaan joiden tavat olla, työskennellä tai ajatusmaailma tuntuu mielestäni hullunkuriselle ja joita on vaikea käsittää omassa mielessä. Ja vaikka tunnunkin välillä olevan laiska ja saamaton etenkin tärkeissä asioissa, saatan huomata joissain tilanteissa (muu muassa ryhmätilanteissa) muissa sitä samaa laiskuutta ja tunnun itse kritisoivan näitä enemmän kuin itseäni. Toisaalta, jos asioilla on tarkka päivämäärä palautus, yritän ainakin ennen sitä saada asiat tehtyä.
Vaikka olenkin yleisesti ottaen laiska tehtävissä, toiminnalliset asiat ovat täysin eri asia. Liikkumaan lähteminen tai tekeminen jotain oman kehonsa kanssa on täysin eri asia kuin kynällä paperiin tökkiminen jota kirjoittamiseksi myös kutsutaan. Se on innostavaa ja hauskaa, etenkin jos liikkuu muiden kanssa ja pääsee samalla luomaan jotain oman mielikuvituksensa varassa.

Opiskelijana ja itseään harjoittavana henkilönä tuollaisena itseäni kuvaisin. Kaikkea ei voi mitenkään saada kirjoitettua koska jokaisen ihmisen persoonallisuus on uniikki, enkä uskottavasti koskaan voi itsestäni huomata tarkalleen niitä samoja asioita joita tuttavapiirini minussa huomaa. Lyhyesti itsestäni vielä sen voin sanoa adjektiivien kera, että olen mielestäni usein hymyilevä, iloinen, sarkastinen, useasti lapsenmielinen mutta myös vakavasti otettava persoona, sekä tuon selkeästi tunteeni esille. Suorasanainenkin tunnun joidenkin mielestä olevan, mutta voin sanoa ainakin sen,

että minuakin pahempia on nähty.