TYÖSSÄOPPIMIS RAPORTTI, Kati Pesonen N13
Olin työharjoittelussa Heinäveden seurakunnassa, Anne-Maria Issakaisen (Heinäveden diakonin) alaisena, jolloin pääsin tutustumaan erinäkökulmasta seurakunnan työhön kuin ennen. Olen ennenkin toiminut Heinäveden seurakunnassa isosena, mutta nyt pääsin tutustumaan niin diakonityöhön, nuorisotyöhön ja kerhon ohjaukseen, erilaisten tapahtumien järjestämiseen ja niiden suunnitteluun.
Itselleni en niinkään asettanut suuria tavoitteita harjoittelu-jakson ajaksi, vaan rauhassa annoin itseni tutustua tämän kaltaiseen työhön ja sen monipuoliseen toimintaan. Kuitenkin tavoitteitani oli ohjaamisessa kehittyminen, virheistä oppiminen ja eri ikäluokkien kanssa toimiminen. Etenkin vanhemman väen kanssa toiminnollisten hetkien suunnittelu ja toteuttaminen oli itselleni uutta, kun ainoastaan nuorisotyö on ollut se josta entiset kokemukset olivat tulleet. Kuitenkin, noiden tavoitteiden saavuttaminen onnistui ja olen siitä iloinen, ja toivottavasti niiden tuoma "opetus" on edes jotenkin jäänyt mieleen.
Uutta kohtasin seurakunnan työssä, kuten jo kerroin, diakonia- ja kerhotyössä, ja eläkeläisten käymässä toiminnollisissa hetkissä joita he olivat toivoneet seurakunnan työntekijältä heidän omiin ohjelmiin ja tapaamisiin. Myös nuorisotyö kuten nuorisoklubin pitäminen ja partion seikkailuillassa oleminen oli erilainen kokemus. Diakonityö tuntui haasteelliselta, enkä kovin kauaa ehtinyt seuraamaan sen toimitapoja vaikkakin sen pääidea tuli selväksi. Heinäveden seurakunta on vasta saanut diakonityöhön lisäksi EU-ruokatuen, jossa sitä tarvitseville jaetaan elintarvikkeita joilla he pärjäävät edes hetken aikaa. Siinä olin enemmänkin mukana, ja työnantajani hoiti ne keskimmäiset luottamustapaamiset asiakkaiden kanssa.
Työssäoppimisjakson aikana onnistumisia koin suurimmaksi osaksi kerhotyössä, jossa sain käyttää omaa mielikuvitusta askartelun ja muiden kädentaitojen osalla. Pääsin ohjaamaan lapsia aina viisivuotiaista neljännellä luokalla oleviin askartelun parissa, kun työtoverini suunnitteli muun ohjelman noin puolestatoista tunnista kahteen ja puoleen tuntiin kestävissä aamu- tai iltapäiväkerhoissa. Askarteluideat oli mukava toteuttaa ja mikään ideoistani ei tuntunut olevan liian tylsiä lasten mielestä - usein miten he innokkaasti heti ensimmäisenä tulivat kysymään mitä tänään tehtäisiin. Myös työntekijät joiden kanssa olin vuorossa, pitivät ideoistani ja tavastani askarrella lasten kanssa, kun olin koko ajan mukana ja autoin tarvittaessa lapsia.
Vaikeuksia koin eniten alkuviikoilla kun asiat eivät vielä rullanneet niin hyvin ja opeteltavat "talon tavat" oli vielä hakusessa. Eri tilanteisiin suhtautuminen ja niiden läpikäyminen oli tärkeää seurakunnassa, joten etenkin niissä piti itseni miettiä asioita, eikä kertoa heti suin päin oma mielipide muiden kuultavaksi. Etenkin tilanteista yksi on jäänyt itseni mieleen, jossa yhdelle seurakunnantyöntekijälle tapahtui kerhotyössä ammattivirhe, jonka aikana jouduin hieman painostuksen alaiseksi, aivan kuin itseni piti valita puoli, jolla olla ja jota tukea.
Työpaikan ilmapiiri oli mielestäni loistava, se vaikutti jokaiseen positiivisella tavalla. Kaikesta pystyi puhumaan järkevästi niin vakavimmistakin, kuin ei niin vakavista aiheista, joka taas toi itselleni rennon tunteen ja työtunnit tuntuivat liitelevän täyteen aikaan, eikä haitannut lainkaan jos jäi ylimääräisiksi tunneiksi vielä esimerkiksi suunnittelemaan seuraavaa päivää tai vaikka vain kahvittelemaan muiden työntekijöiden kanssa. Palautekin työharjoittelustani ja siihen kuuluneista tehtävistä oli positiivisesti itseäni yllättävä, mutta myös se kriittinen puoli jäi mieleen hyvällä tavalla, josta pystyn jatkossa ottamaan oppia ja opettelemaan tekemään asiat kenties uudella, paremmalla tavalla. Yksi positiivisista palautteista oli esimerkiksi se, että osaan käyttäytyä eläkeikään päässeiden ihmisten seurassa, kritiikkiä taas sain pienestä perfektionistisuudesta ja kuinka teen jotkut työt (esimerkiksi askartelussa) hitaasti.
Vahvuuksina tunsin itselläni olevan työssäoppimisjaksolla mielikuvitukseni ja kädentaitoni, joita hyödynsin hyvin pitkälti suurimmaksi osaksi koko harjoittelu ajan aikana. Myös se että tulen muiden ihmisten kanssa toimeen ja pystyn keskustelemaan asiasta kuin asiasta tuli hyvin esille esimerkiksi eläkeikäisten ihmisten parissa, jolloin puhumistaidot ja ystävällinen kanssakäyminen oli tärkeää seurakunnan työntekijänä edustamisessa. Kehitystarpeita itsessäni huomasin mm. esiintymisen ja erilaisten ohjaamistilanteiden lomassa, jossa jännitys vei rohkeutta ja ohjaaminen tuntui ainakin itseni osalta sekavalta. Ihmisille puhuminen esitelmästä (kuten aamunavauspuhe) oli ylitsepääsemättömän vaikeaa, jolloin sekin kerta jäi kerraksi, vaikka olisi pitänyt yrittää jonain toisena kertana uudelleen ja parantaa suoritusta - mutta se jollain tavalla jäi jännityksen varjoon ja uudelleen yrittäminen ei käynyt työssäoppimisjakson aikana mielessä.
Loppujen lopuksi harjoittelu oli rikastava kokemus sosiaalisessa kanssakäymisen yhteydessä, sekä uusien kokemuksien myötä. Tutun työympäristön ansiosta harjoittelu meni odotettua nopeammin, mutta silti joissain tilanteissa jokin yllätti ja tuli opittua uusia asioita.
Tässä on ensimmäisen harjoittelujakson työssäoppimisraportti, jonka tunnelmia on pääpiirteittäin selitetty tuossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti